Otimme selvää, millaisia arviointitutkimuksia on tehty lähisuhdeväkivaltaan liittyen. Lähisuhdeväkivallassa tekijänä on nykyinen tai entinen kumppani, perheenjäsen tai muu läheinen ihminen. Lähisuhdeväkivalta voi olla esimerkiksi fyysistä, henkistä, seksuaalista, taloudellista tai kulttuurista väkivaltaa, laiminlyöntiä ja kaltoinkohtelua (THL 2016.) Tarkemmin perehdyimme kolmeen erilaiseen arviointitutkimukseen: Väkivaltatyö Itä-Suomessa, parisuhdeväkivalta moniammatillisen työn kohteena sekä perheen sisäinen lähestymiskielto.
Väkivaltatyö Itä-Suomessa – Väistö-hankkeen arviointi
Itä-Suomessa toteutettiin vuosina 2014-2015 Väkivaltatyön käytännön toimintatapojen kehittämishanke (Väistö) osana Kastetta, joka on sosiaali- ja terveysministeriön kansallinen
kehittämisohjelma. Hankkeen tavoitteena oli vahvistaa väkivaltatyön osaamista ja perhe- ja lähisuhdeväkivallan ehkäisemistä ja ongelmiin puuttumista. Tavoitteena oli myös kehittää haja-asutusalueelle sopiva turvakotimalli ja käynnistää alueella väkivaltatyön osaamiskeskustoiminta. Tutustuimme arviointitutkimukseen, joka koski Väistö-hankkeen onnistumista. Tutkimuksessa arviointi kohdistui siihen, miten Väistö-hankkeen tavoitteet on saavutettu. (Husso, Mänttäri-van der Kuip, Mäntysaari & Kotiranta 2015, 3.)
Väistö-hankkeen tavoitteiden toteutumista arvioitiin laadullisen ja määrällisen tutkimuskeinoin sekä hyödyntämällä hankkeessa kerättyjä materiaaleja. Aineistona arviointitutkimuksessa olivat kyselylomakevastaukset, yksilö- ja fokusryhmähaastattelut, hankeasiakirjat, koulutusmateriaalit sekä tilastotiedot. (Husso ym. 2015, 3 ja 8.)
Arviointitutkimuksessa toteutettiin yksilö- ja fokusryhmähaastatteluja, joissa haastateltiin Väistö-hankkeen johtoa, työntekijöitä ja yhteistyötahoja. Haastatteluiden avulla arvioitiin hanketta. Sähköisellä kyselylomakkeella kerättiin aineistoa hankkeen järjestämän koulutuksen, hankealueen työntekijöiden väkivaltatyön valmiuksien sekä hankkeen tarjoamien palveluiden arvioimiseksi. Kyselylomake oli kohdennettu henkilöille, jotka olivat osallistuneet hankkeen tarjoamiin koulutustilaisuuksiin. Arviointitutkimuksessa arvioitiin myös Väistö-hankkeessa toteutetun koulutuksen sisältöä. Arviointi perustui aineistona oleviin haastatteluihin ja kyselyihin sekä koulutusmateriaaleihin, koulutuspalautteisiin ja hankkeen tuottamiin raportteihin. (Husso ym. 2015, 16 ja 25.)
Parisuhdeväkivalta moniammatillisen työn kohteena - Arviointitutkimus Espoon yhteistyöverkoston ja Lyömättömän Linjan toiminnasta parisuhdeväkivallan lopettamiseksi
Parisuhdeväkivalta moniammatillisen työn kohteena – arviointitutkimuksen tavoitteena oli arvioida Espoon väkivallan vähentämiseksi kehitetyn yhteistyöverkoston ja väkivallan katkaisuohjelman toimintaa prosessina sekä pohtia vapaaehtoiseen Lyömätön Linja-ohjelmaan osallistumiseen ja valikoitumiseen liittyviä kysymyksiä. Lyömätön Linja toteuttaa miehille suunnattua väkivallan katkaisuohjelmaa. Tämä arviointitutkimus oli prosessievaluaatio, jonka tarkoituksena on auttaa tutkittavan kohteen kehittämistä siten, että tutkimuksessa tuodaan esille kohteen kehittämistarpeita ja mahdollisesti myös keinoja niiden toteuttamiseksi (Keisala 2006, 1 ja 16.)
Tutkimuksessa yhdistettiin useampia aineistoja, eli käytettiin ns. aineistotriangulaatiota, koska tutkimusaiheita ei ollut mahdollista tarkastella pelkästään yhden tyyppisen tutkimusaineiston avulla. Tutkimusaineistona olivat Espoon kihlakunnan syyttäjäosaston ja poliisin aineistot perheväkivallan etenemisestä rikosprosessissa. Lyömätöntä Linjaa koskeva arviointi perustui Lyömättömän Linjan keräämiin asiakastietoihin ja asiakkaiden itsensä täyttämiin lomakkeisiin. Lomakkeissa asiakkaat kertoivat väkivaltaisesta käytöksestään, elämäntilanteestaan ja odotuksistaan. Lisäksi aineistona olivat haastattelut, joita tehtiin yhteistyötahoille, turvakodin naisasiakkaalle sekä Lyömättömän Linjan miesasiakkaille (Keisala 2006, 1 ja 17.)
Kaltevalla pinnalla - perheen sisäisen lähestymiskiellon arviointitutkimus
Vuonna 2005 tuli voimaan lakiuudistus perheen sisäisestä lähestymiskiellosta. Tämän arviointitutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miksi lakiuudistus laadittiin, miten sitä on sovellettu ja mitä seurauksia sillä on ollut. Tutkimuksen kohteena oli siis perheen sisäisen lähestymiskiellon toimivuus ja sen edellytys. (Rantala, Smolej, Leppälä & Jokinen 2008, 1–2.)
Aineistona olivat pääasiallisesti käräjäoikeuksien ratkaisut kaikista Suomessa määrätyistä perheen sisäisistä lähestymiskielloista vuosina 2005 ja 2006 sekä lähestymiskieltoja koskevat poliisin rekisteritiedot (PATJA-tietojärjestelmä). Patja-aineiston ja käräjäoikeuden ratkaisutietojen perusteella tutkijat muodostivat tekijäpohjaisen SPSS-havaintomatriisin, joka toimi kvantitatiivisen tutkimusosuuden pohjana. Arviointitutkimuksessa käytettiin aineistona myös asiakirjoja ja haastatteluja. Tutkimuksessa haastateltiin lainvalmisteluun osallistuneen työryhmän puheenjohtajaa ja jäseniä, tuomareita, poliiseja, kiellolla suojattuja naisia ja kieltoon määrättyjä miehiä sekä tukipalveluntarjoajia. Lain ja sen valmistelun tutkiminen perustui ensisijaisesti asiakirja-aineistoon. (Rantala ym. 2008, 34–41, 340.)
Väkivaltatyö Itä-Suomessa – Väistö-hankkeen arviointi
Arvioinnin toteuttajien haastattelupyyntoihin vastaaminen ja hyvin laajan asiakirja-aineiston kerääminen arvioijille kiireisessä hanketyön arjessa ei ole helppoa, eika varmaan aina edes miellyttävää. (Husso, Kotiranta, Mänttäri-van der Kuip & Mäntysaari 2015, 8).
Realismia on myos, etta arvioinnissa otetaan huomioon kaytettavissa olevat resurssit ja kehitettavan toiminnan erityisluonne. Olemme koettaneet noudattaa näitä periaatteita, vaikka vaatimukset ovat hankalia täytettäväksi rajatussa ajassa. (Husso, Kotiranta, Mänttäri-van der Kuip & Mäntysaari 2015, 15.) Henkilöistä 101 jäi tavoittamatta sähköpostitse aineistonkeruun aikana joko toimimattoman tai vanhentuneen sähköpostiosoitteen tai henkilon työhön liittyvän poissaolon vuoksi (vanhempainvapaa, loma). (Husso, Kotiranta, Mänttäri-van der Kuip & Mäntysaari 2015, 16). Muutama kyselyn saaneista otti yhteyttä kyselyn toteuttajaan ja kertoi, ettei ole osallistunut Väistön järjestämiin koulutuksiin. Kun asiaa selviteltiin, he muistivat osallistuneensa, mutta eivät tienneet koulutusta juuri Väistön järjestämäksi. (Husso, Kotiranta, Mänttäri-van der Kuip & Mäntysaari 2015, 20.) Etela-Savon alueella tyoskentelevistä esimiehistä kaksi kuitenkin kertoi, etteivät heidän alaisensa käytä tällaisia seuloja. Heidän alaisensa eivät myoskään heidän mukaansa olleet osallistuneet Väistön tarjoamiin koulutuksiin ja toinen kunnista ei ollut mukana hankkeessa. (Husso, Kotiranta, Mänttäri-van der Kuip & Mäntysaari 2015, 28.)
Etelä-Savon alueen avainhenkilotoiminta ei aineistonkeruuvaiheessa ollut vielä päässyt vauhtiin, ja näitä palveluita oli käytetty vasta hyvin vähän (Taulukko 7), joten tyytyväisyyttä avainhenkilotoimintaan voitaneen arvioida vasta myohemmin kun avainhenkilotoiminta on saatu kayttoon. (Husso, Kotiranta, Mänttäri-van der Kuip & Mäntysaari 2015, 31). Mallia ei kuitenkaan ehditty ottamaan kayttoon hankkeen aikana, ja on ilmeistä, että käyttöönottoa hidasti turvakotitoiminnan rahoitukseen liittyvat muutokset. Hankkeen työntekijöiden mukaan malli oli saatu luotua, mutta tilanne oli muuttunut rahoituksen osalta liian radikaalisti, jotta siihen olisi voitu hankkeessa riittävästi valmistautua. (Husso, Kotiranta, Mänttäri-van der Kuip & Mäntysaari 2015, 33.)
Väistö-hankkeen näkökulmasta kokeilu on vaikuttanut myönteiseltä ja lupaavalta, mutta teknologian kaytto edellyttanee tyontekijoiden riittävää koulutusta ja ohjausta laitteiden käytössa, jotta laitteet todella olisivat ja pysyisivät työntekijöiden käytössä. (Husso, Kotiranta, Mänttäri-van der Kuip & Mäntysaari 2015, 34). Arviointitehtävän kannalta hankeperheen tiivis yhteistyö muodostaa pienimuotoisen haasteen. Kun pohditaan Väistö-hankkeen tavoitteiden toteutumista, on vaikea sanoa, missa maarin kyse on hankeperheen yhteisista saavutuksista ja miten paljon kyse on siitä, etta Väistö, Saumuri ja Orava
ovat saaneet yhteisiä tavoitteitaan toteutetuiksi. (Husso, Kotiranta, Mänttäri-van der Kuip & Mäntysaari 2015, 35.)
Arviointi nosti kuitenkin esille myos joitakin kysymyksia. Alkuperaisena keskeisena tavoitteena ollutta keskusturvakotien ja etaturvakotien tyoskentelymallin kehittamista ei voitu toteuttaa suunnitellulla tavalla, koska turvakotien jarjestamista ja rahoitusta koskeva uusi laki astui voimaan kesken hankkeen toteuttamisen, ja muutti tilannetta olennaisella tavalla. Lisaksi aluehallintoviraston edustajien ja sosiaali- ja terveysministerion suullisesti esittama linjaus, jonka mukaan KASTE-hankkeella rahoitettuihin koulutuksiin ei voi osallistua kuin kunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon edustajia, on syyta nostaa tarkastelun kohteeksi. (Husso, Kotiranta, Mänttäri-van der Kuip & Mäntysaari 2015, 47-48.)
Lähde
* Husso, M., Mänttäri-van der Kuip, M., Mäntysaari, M. & Kotiranta, T. 2015. Väkivaltatyö Itä-Suomessa. Väistö-hankkeen arviointi. Työpaperi 30/2015. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tampere: Juvenes Print. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/127151/URN_ISBN_978-952-302-554-7.pdf?sequence=1. 26.11.2016.
*********
Parisuhdeväkivalta moniammatillisen työn kohteena - Arviointitutkimus Espoon yhteistyöverkoston ja Lyömättömän Linjan toiminnasta parisuhdeväkivallan lopettamiseksi. Käytännössä osa miehistä on käynyt Lyömättömässä Linjassa ainoastaan yksilötapaamisissa, vaikka tavoitteena onkin, että kaikki osallistuisivat myös ryhmäohjelmaan. (Keisala 2006, 11). Kattavan selvityksen tekeminen tämän tyyppisestä empiirisestä tutkimuskohteesta kuitenkin vaatii myös laadullisen aineiston käyttämistä kvantitatiiviseen aineistoon perustuvien tutkimustulosten täydentämiseksi. Tutkimuksen laadulliseen aineistoon sisältyy väkivallan katkaisuohjelmaan osallistuneiden miesten ja heidän kumppaneidensa täyttämiä raportteja ja yhteistyöverkoston eri tahojen sekä parisuhdeväkivallan osapuolten haastatteluja. Useissa ulkomaisissa pari- ja lähisuhdeväkivaltaa koskevissa tutkimuksissa käsitellään ensisijaisesti esimerkiksi väkivallan syitä ja taustatekijöitä, väkivallan ja päihderiippuvuuden yhteyttä sekä väkivallan katkaisuohjelmien tuloksia ja vaikuttavuutta. Toisin sanoen parisuhdeväkivallan lopettamiseksi ja ehkäisemiseksi luotujen yhteistyöverkostojen arviointi niiden toimivuuden tai asiakkuuden näkökulmasta on jäänyt vähemmälle huomiolle osassa ulkomaisia arviointitutkimuksia. (Keisala 2006, 20.)
Tavoitteena oli selvittää, ottavatko poliisi, syyttäjä tai tuomioistuin ratkaisuissaan huomioon miehen osallistumisen Lyömättömän Linjan tarjoamaan väkivallan katkaisuohjelmaan – ja miten tämä mahdollisesti näkyy viranomaisten ratkaisuissa. Tutkimusaineistoa kootessa kävi kuitenkin ilmi, että yhtäältä poliisilta ja syyttäjältä ja toisaalta Espoon Lyömättömästä Linjasta kerättävät aineistot eivät ole yhdistettävissä keskenään. (Keisala 2006, 21.)
Ainoastaan suhteellisen pieni osa väkivaltakirjallisuudesta koskee perhe- ja parisuhdeväkivallan lopettamiseen tähtääviä ohjelmia tai niiden arviointia. Lisäksi väkivallan katkaisuohjelmia on useimmiten käsitelty nimenomaan ohjelmien vaikuttavuuden näkökulmasta, mikä ei tässä tutkimuksessa ole tarkoituksena, vaan tavoitteena on kuvata ja arvioida Espoon yhteistyömallin sekä Espoon Lyömättömän Linjan toimintaa prosessina. Varsinainen vaikuttavuusarviointi edellyttäisi eri tyyppisen tutkimusaineiston kokoamista pitkällä aikajänteellä ja on näin ollen jätettävä tämän tutkimuksen ulkopuolelle. (Keisala 2006, 23.)
Teoksessaan Dobash ym. selvittävät miesten ohjelmien arviointiin liittyviä ongelmia. Näitä ovat esimerkiksi vertaisryhmien puute, liian pienet aineistot ja väkivallan uhriksi joutuneiden naisten kertomusten lähes olematon hyödyntäminen tutkimuksissa miesten väkivaltaisuudesta. Väkivallan lopettamiseksi tehtävää työtä tarkastelevat ulkomaiset arviointitutkimukset ovat lähes poikkeuksetta vaikuttavuusarviointeja. Vaikuttavuuden arviointi tässä tutkimuksessa ei kuitenkaan ole mahdollista, eikä ulkomaista arviointitutkimusta voida näin ollen juurikaan hyödyntää tarkasteltaessa Espoon Lyömättömän Linjan ja koko yhteistyöverkoston toimintaa. (Keisala 2006, 24-25.)
Osa poliisin kirjaamista 177 teosta ei edennyt lainkaan syyttäjälle saakka, kun taas yhdeksässä tapauksessa syyteharkinta oli vielä aineiston hankkimisen aikaan kesken.133 Syynä siihen, että poliisin alun perin rikokseksi kirjaama teko ei etene syyttäjälle saattaa olla esimerkiksi se, että esitutkinta tai sitä edeltävät selvitykset osoittavat rikoksen jääneen tapahtumatta. Toisin sanoen joko rikokseksi ilmoitettu teko ei olekaan rikos tai ilmoitettua rikollista tekoa ei ole tehty. Lisäksi poliisi voi jättää esitutkinnan suorittamatta asianomistajarikoksissa, jos asianomistaja ei ole ilmoittanut vaativansa rikokseen syyllistyneelle rangaistusta Haastehakemusten lisäksi mielenkiintoisinta tämän tutkimuksen kannalta ovat syyttäjän tekemät syyttämättäjättämispäätökset, joita tehtiin yhteensä 35 kappaletta. (Keisala 2006, 36-37.)
Mielenkiintoista tämän tutkimuksen kannalta on erityisesti se, että toisessa vakaan tahdon pykälän nojalla tehdyssä syyttämättäjättämispäätöksessä viitataan muina syytettä vastaan puhuvina seikkoina vastaajalle jo tuomittuun ehdolliseen vankeusrangaistukseen, osapuolten avioeroon, vähäiseen vammaan ja vastaajan sitoutumiseen väkivallan katkaisuohjelmaan.Kolmessa tapauksessa, jotka poliisi oli kirjannut pahoinpitelyksi mutta joissa näyttöä löytyi vain lievästä pahoinpitelystä, asianomainen ei ollut esittänyt vaatimuksia rangaistuksesta. (Keisala 2006, 39.)
Haastattelujen pohjalta ei kuitenkaan voi muodostaa luotettavaa kuvaa Lyömättömän Linjan asiakaskunnasta yleisemmin, koska kaikki haastatellut kuuluvat siihen asiakaskunnan vähemmistöön, joka on käynyt läpi koko ohjelman. (Keisala 2006, 49.) Ainakin osa miehistä on kuitenkin voinut saada tiedon useammastakin lähteestä, mutta he eivät välttämättä ole ilmoittaneet arviointilomakkeessa kuin yhden tiedonlähteen. Miehet ovat tässä yhteydessä saattaneet ilmoittaa joko vain parhaiten muistamansa lähteen tai sen, jota he pitävät jostain syystä tärkeimpänä. (Keisala 2006, 51.)
Tutkimuksen tarkoituksiin kerätyt aineistot eivät olleet kaikilta osin yhdistettävissä, minkä vuoksi viranomaisten ilmoittama perheväkivallan tapahtumavirta ja toisaalta Lyömättömän Linjan parisuhdeväkivaltaan syyllistyneistä miehistä koostuva asiakaskunta on kuvattu tutkimuksessa erikseen. Oletettavissa on, että kyseisissä kahdessa aineistossa on päällekkäisyyksiä, toisin sanoen sekä viranomaistahojen että Lyömättömän Linjan asiakkaina olevia henkilöitä, mutta aineistojen pohjalta ei voida esittää tarkempaa arviota näiden henkilöiden lukumäärästä. Tässä tutkimuksessa poliisilta syyttäjälle edenneistä tapauksista syyte on nostettu runsaassa kuudessakymmenessä prosentissa. (Keisala 2006, 71.)
Lähde
* Keisala, H. 2006. Parisuhdeväkivalta moniammatillisen työn kohteena- Arviointitutkimus Espoon yhteistyöverkoston ja Lyömättömän Linjan toiminnasta parisuhdeväkivallan lopettamiseksi. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 68. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/152549/TTA68_Keisala_2006.pdf?sequence=1. 26.11.2016.
**********
Kaltevalla pinnalla - perheen sisäisen lähestymiskiellon arviointitutkimus
Tutkimuksen puitteet eivät mahdollistaneet laajamittaista haastatteluaineistoa, vaan eri toimijoita lähestyttiin toisaalta systemaattisesti ja toisaalta lumipallomenetelmällä tavoitteena ymmärtää paremmin ilmiötä nimeltä perheen sisäinen lähestymiskielto. (Rantala, K., Smolej, M., Leppälä, J. & Jokinen, A. 2008,41). Asianosaisten haastatteluja olisi tehty enemmän, mutta haastateltujen löytäminen ei ollut helppoa. Tutkimuksen aihepiiri huomioon ottaen pienet määrät ovat ymmärrettäviä. Poliisilta saatu tutkimuslupa esti ottamasta asianosaisiin yhteyttä poliisiaineiston tietojen perusteella. Vaikka tunnistetietoja ilmeni myös käräjäoikeuden julkisista asiakirjoista, suoraa yhteydenottoa estivät myös eettiset syyt. (Rantala, K., Smolej, M., Leppälä, J. & Jokinen, A. 2008, 43.) Menettely kuitenkin rajasi aineistoa. Jos asiakassuhteen päättymisestä on kulunut paljon aikaa, palveluntarjoajalla ei ole välttämättä enää asiakkaidensa yhteystietoja. Lisäksi kaikilla perheen sisäisen kiellon asianosaisilla ei ole ollut alunperinkään asiakassuhdetta tahoihin, joihin olimme yhteydessä. Toisaalta monella kiellon osapuolella ei ole ollut välttämättä asiakassuhdetta mihinkään tukea tarjoavaan palveluun. Haastatellut henkilöt eivät siis edusta asianosaisista koostuvan aineiston kokonaiskuvaa vaan ovat vahvasti valikoituneita. (Rantala, K., Smolej, M., Leppälä, J. & Jokinen, A. 2008, 44.)
Valitettavasti lapsiin kohdistuneista vaikutuksista ei ollut saatavilla tarkempaa, konkreettista tietoa kiellon määräämisen jälkeiseltä ajalta, ja kuten on todettu, heidän asemansa perheen sisäistä lähestymiskieltoa määrättäessä on ylipäänsä epämääräinen. Viranomaisjärjestelmä ei ole erikseen huomioinut heitä tämän kaltaisessa kriisitilanteessa. Kuinka tilanne on käytännössä otettu haltuun, edellyttäisi erityisesti lastensuojelutoimien tutkimista. (Rantala, K., Smolej, M., Leppälä, J. & Jokinen, A. 2008, 332.)
Tutkimuksessa ei ole selvitetty tavoitteiden toteutumista siltä osin, missä määrin perheen sisäinen lähestymiskielto vähentää tai ehkäisee lähisuhdeväkivaltaa kiellon osapuolten tilanteissa.
Tähän on useita syitä. Yksi hankaloittava tekijä on tavoitteiden yleisluontoisuus ja ristiriitaisuus sekä puutteellinen vaikutusmekanismien esittäminen (tarkemmin seuraavassa luvussa). Toinen on ilmiön luonne sekä siihen liittyvät käytännön ja eettiset ongelmat, mikä on todennäköisesti syy sille, että vastaavaa tietoa ei ole saatavissa myöskään tarkastelluista ulkomaisista tutkimuksista. Lisäksi on tutkimuseettisesti kyseenalaista lähestyä mahdollisesti hyvin stressaantuneessa tilanteessa olevaa henkilöä arkaluontoisiin asioihin liittyen ilman tämän nimenomaista, etukäteiseen harkintaan perustuvaa suostumusta. Vastaavasti kattavaa tietoa kieltoon määrättyjen myöhemmistä tilanteista saisi parhaiten kyselyillä, mutta heidän tavoittamisensa olisi ollut käytännössä mahdotonta. (Rantala, K., Smolej, M., Leppälä, J. & Jokinen, A. 2008, 339.)
Epäsuhta suojattujen ja kieltoon määrättyjen haastateltujen määrässä ei ole tarkoitettu ratkaisu. Kumpiakin tavoiteltiin välittävien tahojen avustuksella, ja monista yrityksistä huolimatta useampia kiellolla suojattuja ei saatu haastateltaviksi aikataulun mahdollistamissa puitteissa. (Rantala, K., Smolej, M., Leppälä, J. & Jokinen, A. 2008, 340.) Poliisiaineisto ei anna tietoa piilorikollisuudesta, ja kaikille suojatuille suunnattua kyselyä ei voi tehdä tutkimuseettisistä syistä. Joka tapauksessa saatujenkin tulosten perusteella on selvää, että tavoitteiden toteutumisesta ei voisi antaa kovin yksiselitteistä vastausta millään menetelmällä. Aineistosta näkyy, kuinka suojatut eivät ilmoita kaikista tapauksista poliisille, joten rikkomisia ja rikkojia on todennäköisesti ollut enemmän. On myös vaikea arvioida, kuinka moni varsinaiseen perheen sisäiseen lähestymiskieltoon osallisista pariskunnista on palannut asumaan yhteen kiellon aikana tai pian sen jälkeen, mutta aineisto antaa viitteitä siitä, että se ei ole harvinaista. Poliisimerkinnöistä riippumatta väkivalta on siis voinut tällöin yhtä lailla pahentua, jatkua samantapaisena, vähentyä tai loppua. (Rantala, K., Smolej, M., Leppälä, J. & Jokinen, A. 2008, 349.)
Syiden kattava selvittäminen edellyttäisi kuitenkin kaikkien aineiston tapausten työlästä rikos- ja tutkintailmoitusten, esitutkintapöytäkirjojen ja oikeuden ratkaisujen sisältämän materiaalin läpikäymistä, ja saatu tieto jäisi silloinkin tulkinnanvaraiseksi ilman haastattelutietoa. Jos taas taustalla on painostusta, haastatteluun suostuminen ei ole oletettavaa ja sen tekeminen olisi tutkimuseettisesti kyseenalaista. (Rantala, K., Smolej, M., Leppälä, J. & Jokinen, A. 2008, 351.)
Lähde
* Rantala, K., Smolej, M., Leppälä, J. & Jokinen, A. 2008. Kaltevalla pinnalla - perheen sisäisen lähestymiskiellon arviointitutkimus. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksia 239. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/152440/239_Rantala_Smolej_Leppala_Jokinen_2008.pdf?sequence=2. 26.11.2016.
Lähteet
* Husso, M., Mänttäri-van der Kuip, M., Mäntysaari, M. & Kotiranta, T. 2015. Väkivaltatyö Itä-Suomessa. Väistö-hankkeen arviointi. Työpaperi 30/2015. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tampere: Juvenes Print. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/127151/URN_ISBN_978-952-302-554-7.pdf?sequence=1. 4.11.2016.
* Keisala, H. 2006. Parisuhdeväkivalta moniammatillisen työn kohteena- Arviointitutkimus Espoon yhteistyöverkoston ja Lyömättömän Linjan toiminnasta parisuhdeväkivallan lopettamiseksi. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 68. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/152549/TTA68_Keisala_2006.pdf?sequence=1. 4.11.2016.
* Rantala, K., Smolej, M., Leppälä, J. & Jokinen, A. 2008. Kaltevalla pinnalla - perheen sisäisen lähestymiskiellon arviointitutkimus. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksia 239. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/152440/239_Rantala_Smolej_Leppala_Jokinen_2008.pdf?sequence=2. 4.11.2016.
* Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2016. Lähisuhdeväkivalta. https://www.thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/hyvinvointi/sukupuolistunut-vakivalta/sukupuolistuneen-vakivallan-muotoja/lahisuhdevakivalta. 4.11.2016.
