Mitä arviointi on?

Arviointi merkitsee jonkin kohteen arvon, merkityksen tai ansion määrittämistä. Olennaista on, että arvioinnin kohdetta tarkastellaan suhteessa tiettyyn arviointiperusteeseen tai kriteeriin, joiden asettaminen voi olla vaikeaa muun muassa siitä syystä, että toiminnan tavoitteet voivat olla epäselviä, niitä voi olla useita ja ne voivat muuttua.
Formatiivinen arviointi on prosessin arviointia ja summatiivinen on vaikutusten arviointia.


Arvioinnin tavoite, näkökulma ja ajallinen ulottuvuus
* mikä on arvioinnin näkökulma: tulosten arviointi vai kehittämisen tukeminen; tavoitteet eivät välttämättä ole ristiriidassa keskenään
* miten arviointitietoa haetaan eli mistä asemasta arviointi tehdään: toteutetaanko arviointi ulkopuolisen arvioijan toimesta vai sisäisenä itsearviointina
* mikä on arvioinnin ajallinen ulottuvuus: (ex-ante) arviointi ennen tarkastelun kohteena olevan toiminnan käynistymistä ja (ex-post) arviointi toiminnan päättymisen jälkeen; tavallista on myös toiminnan kuluessa tapahtuva prosessiarviointi

(Lähde: Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus http://www.sosiaalikollega.fi/aluetietoa/alueellista%20tietoa/asiantuntijuus/sostyonvaik)

Arvioinnin keskeiset elementit
* Kuvaus
* Tausta ja konteksti
* Kuka tai ketkä hyötyvät arvioinnin kohteena olevan ilmiön vaikutuksesta
* Resurssien kartoitus
* Arvot
* Prosessi
* Vaikutukset
* Kustannukset
* Vertailu erilaisten vaihtoehtojen välillä
* Suositukset
* Raportti
* Meta-arviointi (Lähde: http://users.jyu.fi/~mmantys/marg-05.pdf)

Arvioinnin tarkoitus ja tarpeet
Arvioinnin tarkoitus on hyötyä, silloin se on kannattavaa. Ymmärrys arvioitavasta ohjelmasta, hankkeesta tai toiminnasta on perusta. Alusta lähtien arvioinnin tulee kiinnittyä toteutukseen. Kun tiedetään arvioinnin tarkoitus ja tarpeet, edetään arvioinnin suunnitteluun, jonka pohjalta arviointi käytännössä toteutetaan. Arvioinnin tarkoitus ja tarve on suhteutettava käytössä oleviin resursseihin. Isoja kokonaisuuksia arvioitaessa kannattaa suunnitella arvioiko kokonaisuutta vai osaa siitä. Arvioinnin kokonaisuus on sekä käytäntöä että teoriaa. (Aalto-Kallio, Koskinen-Ollonqvist & Saikkonen 2009, 9-11.)

Arvioinnin kartan teoria ja teoreettinen kartta
Arvioitaessa on tunnettava toimintaympäristö ja se mihin arviointi kiinnittyy. Monet asiat kietoutuvat yhteen, vaikka varman näytön osoittaminen toiminnalle olisi edellytys. Järjestelmällisen
arviointitiedon tuottaminen tekee vaikutukset näkyviksi. Arviointi tarjoaa mahdollisuuden muutokseen.
Ohjelmateoria on keino jäsentää toiminnan etenemistä, syy-seuraussuhteita ja oletuksia edellytyksistä saavuttaa tavoiteltuja tuloksia ja muutoksia. Ohjelmateorian avulla luodaan tietoa ohjelmasta, sen toimintaympäristöstä ja sisällöstä. Ohjelmateorian avulla uskomme, että suunniteltu toiminta johtaa tulokseen. Sen laatimisessa saattaa kohdata ei-toivottuja vaikutuksia ja esteitä toivotun tuloksen saavuttamiseen. Siksi ohjelmateorian merkitys toiminnan ja arvioinnin suunnittelussa on hyvin olennainen. Toiminnan suunnitelmassa ja ohjelmateorian käytössä on useita eri vaiheita, jotka etenevät loogisesti. Suunnitelma alkaa tarpeen määrittelyllä ja päättyy tuotosten ja tulosten kuvaukseen sekä muutoksiin. Jokaisessa vaiheessa esitetään ohjelmateoreettiset kysymykset. (Aalto-Kallio, Koskinen-Ollonqvist & Saikkonen 2009, 16-21.)

Lähde: Aalto-Kallio, M., Koskinen-Ollonqvist, P. & Saikkonen, P. 2009. Arvioinnin kartalla matka teoriasta käytäntöön. Pori: Kehitys Oy.

http://www.lahdenensijaturvakoti.fi/pdf/raportti_2011.pdf Susanna: no nyt löytyi sopiva kirjoitelma koskien tuota arvioinnin ohjelmateoriaa sivuilta 6-8. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/101177/saukkonen_heidi.pdf?sequence=1 Susanna: tähänkin käy tuo teoria, alkaen sivulta 43. https://vaw.msu.edu/wp-content/uploads/2013/10/Sullivan_Outcome_Manual.pdf